Historia

Rodun historiaa

Felis silvestris caucasica - siperiankissat juontavat mahdollisesti juurensa tästä kissalajista - ainakin yhdennäköisyys on silmiinpistävä- Nämä kissat ovat venäläiset tutkijat kuvanneet Armenian vuoristossa.

Felis silvestris caucasica – siperiankissat juontavat mahdollisesti juurensa tästä kissalajista – ainakin yhdennäköisyys on silmiinpistävä- Nämä kissat ovat venäläiset tutkijat kuvanneet Armenian vuoristossa.

Siperiankissa on vielä melko uusi tulokas rotukissamaailmassa. Kissarotuna se on ollut olemassa jo satoja, ehkä tuhansiakin vuosia. Rodun alkuperästä on liikkeellä monenlaisia arvailuja, mutta nimestään huolimatta siperiankissan alkujuuret eivät ole suinkaan Siperiassa, vaan todennäköisesti muinaisessa Persiassa ja Transkaukasiassa. Aluetta pidetään kaikkien pitkäkarvakissojen kantakotina.

Vuosisatojen kuluessa kissat levisivät vähitellen kauppiaiden mukana varhaisten islamilaisten valtioiden välityksellä kantakodistaan nykyisen Venäjänkin alueelle. Tästä leviämisreitistä on todisteena mm. Bukharan alueen kissatyyppi, joka ei olennaisesti eroa nykyajan siperiankissasta. Pohjois-Venäjän alueella ei tuolloin elänyt villikissalajeja, koska ankarissa luonnonoloissa ne eivät olisi pysyneet hengissä. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, mistä lähtien Venäjällä on ollut näitä puolipitkäkarvaisia kesykissoja, mutta niiden arvellaan saapuneen sinne aikaisintaan 1600-luvulla. Siperiankissoiksi on jo kauan aikaa kutsuttu puolipitkäkarvaisia kissoja, joilla on kolminkertainen, ankaria luonnonoloja kestävä turkki, ja jotka sopeutuivat elämään ihmisten seuralaisina Siperiassa ja muilla Pohjois-Venäjän alueilla.

Siperian ankarissa oloissa joka tapauksessa kehittyi sitkeä, vahva ja sopeutumiskykyinen kissarotu, jonka elämänhalu ja rohkeus ovat vertaansa vailla.

Maatiaskissan pentu Venäjällä

Maatiaskissan pentu Venäjällä

Siperiankissaa pidetään Venäjällä kansallisrotuna, koska se on ollut pitkään vallitseva kissatyyppi venäläisten lemmikkinä. 1980-luvun lopulla joukko venäläisiä rotukissaharrastajia päätti valita määrätyntyyppisiä kissoja, joista muodostettiin siperiankissojen kantajoukko. Vähän yli 20 vuotta sitten alkaneessa järjestelmällisessä kasvatuksessa käytettiin kissoja, joita löydettiin lähinnä suurkaupunkien, kuten Moskovan ja Pietarin kaduilta, mutta myös Siperian ja Venäjän Kaukoidän alueen kissoja otettiin mukaan kasvatustyöhön. Venäläiset halusivat oman vastineensa norjalaiselle metsäkissalle ja amerikkalaisten maine coon -kissalle. Siperiankissa muistuttaakin paljon näitä kahta rotua, mutta myös selviä eroja on esim. koon, ruumiinrakenteen ja erityisesti pään muodon suhteen.

Kuvassa Roman, eräs ensimmäisen sukupolven kantakissoja, joka on monessa sukutaulussa.

Kuvassa Roman, eräs ensimmäisen sukupolven kantakissoja, joka on monessa sukutaulussa.

Suomeen ensimmäinen siperiankissa (Plamenka) tuotiin vuonna 1992 ja FIFe hyväksyi rodun vuonna 1998. FIFen luokituksessa puolipitkäkarvakissat ovat II-kategoriassa. Samaan kategoriaan kuuluvat myös maine coon, norjalainen metsäkissa, turkkilainen angora, american curl, LaPerm, neva masquerade ja selkirk rex. Siperiankissan väriluokitus on sama kuin muillakin luonnonroduilla eli yhdeksän väriryhmää, naamioväri ei ole hyväksytty. FIFe on vuoden 2009 alusta hyväksynyt neva masqueraden siperiankissan sisarroduksi, joka on naamiokissa, ja jolla on muuten sama standardi.

Siperiankissan väriluokitus on sama kuin muillakin luonnonroduilla: yhdeksän väriryhmää, joissa mm. naamiovärit on kielletty.


Suomen ensimmäiset siperiankissat

CH Plamenka

CH Plamenka 1992-2007 eli Paduska oli ensimmäinen Suomeen tullut siperiankissa, joka eleli aluksi kotikissana vuosina 1992-1998, kunnes rekisteröitiin FIFeen. Paduska kuoli 12.12.2007 15-vuotiaana. Paduskaa jäivät kaipaamaan oma perhe ja monet ihmiset, jotka se valloitti intensiivisellä katseellaan ja juttelullaan.


ivar

IC/PR Ivar Ashtau

IC/PR Ivar Ashtau (1993-2005) tuli Suomeen vuonna 1993 ja oli ensimmäinen Suomessa rekisteröity siperiankissa ja ensimmäinen Suomeen tuotu siperiankissauros. Ivar poistui sateenkaarisillalle 10.10.2005 12-vuotiaana. Ivaria muistavat kiitollisina niin kotijoukot kuin jälkikasvunkin omistajat.

Plamenka ja Ivar sekä heidän yhteiset jälkeläisensä ovat monien suomalaisten siperiankissojen taustalla.

 

 

 

 

 

Copyright © Suomen siperiankissat ry.

Comments are closed.