Kasvatus & pennut

Kasvatus

Siperiankissan kasvatuksessa tavoitellaan rodulle ominaista vahvaa tyyppiä, tervettä perimää ja rakastettavaa luonnetta. Kasvatuksen huolellinen pohjatyö tehdään tutkimalla siitoskissojen sukutaulut, arvioimalla kissojen tyypit ja yhteensopivuudet, sekä varmistamalla siitoskissojen terveys monin testein ennen astutusta. Tavallisimpia testejä ovat sieni (tarttuva ihosairaus), FIV & FeLV (tarttuvia viruksia) ja HCM (sydänsairaus). Myös veriryhmä määritetään turvallista kasvatusta varten. Siitoskissoilla tulee olla napatyrättömyystodistus ja uroksilla lisäksi todistus kivesten laskeutumisesta. Kasvatukseen sopivalla siperiankissalla on hyvän tyypin ja terveyden lisäksi aina myös rodunomainen, ihmisrakas ja reipas luonne.

Kasvattajalla pitää olla rekisteröity kasvattajanimi, jonka voi saada vain Suomen Kissaliiton alaisen rotukissayhdistyksen jäsen erikseen hakemalla ja lunastamalla. Kasvatukseen käytettävien kissojen tulee olla mikrosirutettu, rekisteröity ja rokotettu, sekä asiantuntevasti hoidettu. Naaraiden käyttöä kasvatuksessa rajoitetaan kolmeen pentueeseen kahdessa vuodessa. Tällä säännöllä suojellaan naarasta liian tiheältä pennutukselta. Vastuuntuntoinen uroksenomistaja rajoittaa myös kissansa liiallista jalostuskäyttöä. Jokainen siitoskissakin on ensisijaisesti rakas lemmikki ja perheenjäsen.

Kasvatusta ei ole se, että hankitaan uros ja naaras, ja annetaan niiden vain lisääntyä pentue toisensa jälkeen. Kasvatuksella ei tavoitella määrää, vaan laatua. Jokainen pentue on suunniteltava huolellisesti, ja sille on asetettava selkeät tavoitteet, jotka palvelevat jatkokasvatusta ja myös koko rotukantaa. Kasvattajan on tunnettava genetiikan perusperiaatteet, osattava laskea suunnitellun yhdistelmän sisäsiittoisuusaste, tunnettava aiottujen siitoskissojen sukutaulut, ja niissä useimmin esiintyvät kissat. Toisinaan on jopa haettava sopiva siitoskissa ulkomailta. Kasvattaja on sitoutunut kartuttamaan tietojaan rodusta, kissan jalostuksesta ja hoidosta sekä velvoitettu tuntemaan yleiset eläinsuojeluasetukset.

Vastuu pennuista

Siperiankissan pennut ovat suloisia ja moni haaveilee kasvatuksesta pikkupentujen lumoissa. Kasvattajan arkeen kuuluu kuitenkin myös suuri vastuu jokaisen pennun turvallisuudesta. Valmius huolehtia tiineestä naaraasta, toimia kätilönä ja tarvittaessa lähteä eläinlääkärikäynnille vaikka keskellä yötä kuuluu kasvatukseen. Siperiankissa synnyttää keskimäärin 4-6 pentua.

Synnytystä ja ensimmäisiä viikkoja varten kasvattajan on järjestettävä emolle riittävä pesärauha. Pennut on hoidettava parhaalla mahdollisella tavalla: ruokittava, madotettava, rekisteröitävä ja rokotettava asianmukaisesti. Ne on myös sosiaalistettava ihmiseen luottaviksi ja totutettava käsittelyyn sekä normaaliin kotielämään. Samalla niitä on kuitenkin suojeltava onnettomuuksilta ja kodin ulkopuolelta tulevilta tartuntataudeilta. Pentuja ei saa luovuttaa ennen 12 viikon ikää, mutta toisaalta niistä on myös kyettävä luopumaan, kun sen aika on. Tämä vaatii kasvattajalta paljon aikaa, ahkeruutta ja kärsivällisyyttä.

Jokaisen pennun pääsy turvalliseen kotiin on varmistettava ja kuitenkin oltava valmis ottamaan vastuu, mikäli pentu palautetaan syystä tai toisesta. Kasvattajana voi menestyä vain pitkäjänteisyydellä, suurella kissarakkaudella ja järkevällä harkinnalla, mutta huolellisen työn tuloksena on maailman paras palkinto: terve pentue pyöreitä, pörröisiä siperiankissoja!