Siperiankissan ulkoinen olemus
Pään tulee olla pehmeästi pyöristynyt, profiilissa kevyt painauma, korvat pienehköt ja etäällä toisistaan, eteenpäin suuntautuneet, juuresta avoimet, kärjistä pyöristyneet, mielellään pienin tupsuin. Silmien tulee olla suuret, kevyesti vinoasentoiset ja etäällä toisistaan, mieluiten vihreät. Ilmeessä villiä valppautta, mutta ei julmuutta. Leuka voimakas, mutta ehdottomasti kaikista suunnista tarkasteltuna pyöristynyt “lusikkaleuka”. Siperiankissan vartalo on vahva, massiivinen ja napakka. Voiman tulee näkyä koko kissan olemuksessa ja kokonaisuuden pitäisi hahmottua hännän kanssa matalahkona suorakaiteena, jonka painopiste on keskivartalossa. Niska ja selkä ovat leveät ja lihaksikkaat, jalat keskipituiset pyörein tassuin, varpaiden välissä hyvät tupsut. Sukupuoliero on selkeä: naaras painaa n. 3,5-4,5 kg, uros n. 5-8 kg.
Siperiankissa liikkuu nopein, ketterin askelin ja hyppää kevyesti korkeallekin. Sen olemuksessa on ehtymätöntä energisyyttä ja leikkisyyttä: kuperkeikat ihmisen jaloissa hellyyttä kerjäten ovat hyvin omaperäisiä. Turkki on näyttävä: alimpana koholla oleva tiheä ilmava alusvilla, joka putoaa kesäksi pois; varsinainen puolipitkä paksu turkki, jossa talvisin muhkea kaulus ja villahousut; päällimmäisenä selkää pitkin puuhkamaisen hännän päähän asti kulkeva karkea, pitempikarvainen “sadetakki”. Turkki lämmittää, suojelee sateelta ja eristää auringon paahteelta. Siperiankissa kestää mainiosti Suomen ilmaston äärimmäisiä vaihteluita ja ulkoilee mielellään tarhassa ympäri vuoden. Tätä kissaa ei tarvitse varjella pakkaselta eikä myrskyiltä, se saa leikkiä lempielementissään, lumessa, vapaasti vilustumatta.
Siperiankissa ei upeasta turkistaan huolimatta ole mikään jatkuvaa trimmaamista vaativa rotu, vaan viikoittainen kevyt kampaaminen riittää turkin perushoitoon. Päivittäinen ulkoilu parantaa luonnollista vuodenaikarytmiä, ja jokakeväinen karvanlähtö on ohi muutamassa viikossa.
Siperiankissan luonne
Luonteeltaan siperiankissa on välitön ja sydämellinen. Se rakastaa läheisyyttä ja hakeutuu mielellään syliin kehräämään. Vaikka se on temperamenttinen ja nopearytminen kissa, se ei osoita epäluuloisuutta tai aggressiivisuutta. Arkuus ei yleensä kuulu siperiankissan luonteeseen lainkaan: se lähestyy vieraitakin ihmisiä, koiria ja muita kissoja uteliaan ystävällisesti, ja sen elämänasenteena on: “Kaikki rakastavat minua – minä rakastan kaikkia.” Siperiankissan rohkeus ja luottavaisuus tuottavatkin joskus omistajalle ylimääräistä huolta. Kun pakettiin lisätään vielä vilkkaus ja uteliaisuus, vahinkojen mahdollisuus kasvaa. Siperiankissaa onkin syytä pitää hiukan silmällä, sillä se on mukana kaikissa kodin askareissa ja älykkäänä rotuna ryhtyy myös omatoimisiin kokeiluihin. Moni siperiankissa avaa ovet kumpaankin suuntaan, kuljettaa esineitä, sulkee herätyskellon tai pakkaa itsensä koulureppuun. Hyvin aktiivisena kissana se tarvitsee leikkitoverin – koiran, kissan tai lapsen. Yksinäisyys ei sovi sosiaaliselle siperiankissalle. Nukkumaankin sen on päästävä rakkaan ystävän lämpimään kylkeen.
kuva Marita Kienanen
Eloisuudestaan huolimatta siperiankissa on hiljainen. Se juttelee pienin kurnutuksin ja sirkutuksin, tahtoaan se ilmaisee kirkkaalla naukaisulla. Siperiankissaa on hyvin helppo tulkita: se on ilmeikäs, ja hakee kontaktia katseella. Jos sillä on joku hätä, se kertoo sen hyvin selvästi. Se ilmaisee kaikki tunteensa avoimesti ja ymmärrettävällä tavalla: suukot, hellät näykkäisyt, painautuminen syliin ja kiintymystä osoittavat silmäniskut ovat siperiankissan omistajan arkea. Tunteellinen siperiankissa reagoi myös herkästi omistajansa mielenliikkeisiin. Itkevä lapsi saa nopeasti lohduttajan puskemaan ja kehräilemään. Siperiankissa elää perheen kaikki hetket voimakkaasti ja tunteella.
Siperiankissa kasvaa ja kehittyy hitaasti. Isoimmat urokset ovat valmiita vasta neljä-viisivuotiaina, naaraatkin vielä vuoden ikäisinä hyvin pentumaisia. Henkisesti rotukissat ovat yleisestikin domestikoituneita. Ne ovat riippuvaisia ihmisestä koko elinikänsä. Herkkäsieluinen rotukolli saattaa kehittää jopa läheisriippuvuuden oireita, naaraat sentään saavuttavat jossain vaiheessa tietyn itsenäisyyden. Siperiankissan kehitys vie useita vuosia, joten sen herkkyys omaksua erilaisia tapoja kestää myös pitempään. Tässä mielessä siperiankissaa on helppo koulia uusille tavoille, jos se tuntuu tarpeelliselta. Näyttelyihin ja matkustamiseen totuttaminen sujuu helposti, samoin valjaiden käyttö ulkoillessa. Herkkyysaika kannattaa käyttää hyödyksi, sillä voimakastahtoinen siperiankissa osaa halutessaan pitää jääräpäisesti kiinni omasta näkemyksestään.
